Jälkimietteitä

Niin, se minun piti kertoa, että Heinähatun ja Vilttitossun isä Antti Virmavirta jäi Lappiin jumiin vesisateeseen, eikä päässyt enää Pudasjärvelle, vaikka niin torstaina lupasi. Koneen omistaja sieltä vaan soitti, että mitenkähän täältä pääsis pois!
Lasten satutuokio jäi siis lauantaina pitämättä. Mutta olihan siellä posetiivari.
Ensikerraksi yritämme saada parempia säitä tai emme päästä vieraitamme muille kentille kesken tapahtuman. Vitsivitsi, ilmailu on tämmöistä. Mikään ei oikeastaan ole varmaa ennen kuin sillä hetkellä kun se toteutuu. Ei edes DC-3:n saapuminen.
Jokos mie kerroin, että porukkaa oli paikalla viimeisimpien arvioiden mukaan noin 3000 ja vieraita koneita omien lisäksi oli 65. Lentokonevalokuvaajat ovat erikoisimpia koneita kuvanneet ja ne löytyvät FlightForumilta netistä ja omalta sivultamme myös, kohdasta galleria. Jospa säät vaikka vielä paranisivat ennen syksyä, toivoo koordinaattori!

Tapaamisiin

DC-3 lähti matkaan kohti etelää lennettyään vielä yhden jäsenlennon koleassa tuulessa. Olin mukana lennolla ja sain todeta, että Wanha-Lady-DC on oivallinen matkustusväline säässä kuin säässä. Ei tuulet riepottele niin kuin pienempiä lentolaitteita. Lentoaikaa Malmin kesäiseen helteeseen tuli vain 2 tuntia15 minuttia.
Vielä sunnuntaina tapahtumassamme poikkesi muutama kone etelästä. Viimeiset ulkomaiset vieraamme lähtivät matkaan Ruotsia kohti neljän jälkeen iltapäivällä. Myötätuli on melkoinen. Saksalaiset ja romanialaiset lähtivät hieman aiemmin iltapäivällä.
Kaikille tapahtumassamme käyneille, talkoissa olleille ja yhteistyökumppaneille suuret kiitokset!
Palaamme asioihin kunhan enimmät väsymykset on nukuttu ja uusia kuvia saatu.