Jälkimietteitä

Kävimme lomailemassa Englannissa, Duxfordin Flying Legends -tapahtumassa ja olihan se vähän toista meinkiä kuin meillä. Puitteetkin ovat toiset. Ilmavoimein kenttä jyhkeine rakennuksineen ja erilaisine pajoineen, joissa kaiken aikaa aherretaan vanhojen koneiden parissa.
Meidän tapahtuma on vasta historiansa alussa. Mahdollisuudet kasvuun ovat olemassa, mutta se vaatii panostusta. Pudasjärven Ilmailukerhon porukka on jaksanut sankarillisesti vääntää vuodesta toiseen ja olemme saaneet muista ilmailijoista uskollisia talkoolaisia tekemään monia tehtäviä. Uusia innokkaita talkoolaisia on tullut mukaan ja yhdessä tämä hieno porukka saa vaikka mitä aikaan!
Erittäin lämmin kiitos koko porukalle! Tuomo Inget, Marko Kemppainen, Joonas Baas, Raili Illikainen, Juha Komulainen, Seija Härkönen, Eija Ahonen, Topi Ahonen, Matti Tuohimaa, Hannu Nissi, Tilla Karppinen, Hanne Romakkaniemi, Tuomas Ervasti, Jari Jaakkola, Marjo Baas, Markku Lehto, Pirkko Lehto, Martti Tikkanen, Marko Jokinen, Outi, Pekka Sipilä, Kari Aaltonen, Juha Nyman, Seija Pitkänen, Mika Ajomaa, Jussi Pasanen, Kaisa Korhonen, Antti Korhonen, Ronja Karppinen, Martti Haapala, Tapio Haapala, Skydive Oulun laskuvarjohyppääjät ja monet monet muut tekivät taas uskomattoman hienon työn tapahtuman eteen. Oulun Ilmailukerholle kuuluu kiitos myös saunan lainasta. Monet makoisat löylyhetket siellä taas vietettiin.
Pudasjärven kaupunki tuki maksamalla palomieskerhon päivystyksen, sekä siten, että saimme käyttää lentokentän majoitusrakennusta palomieskerhon, ensiavun ja talkoolaisten majoitukseen. Saimme vieraidemme käyttöön tietokoneita sekä juontajalle kovaääniset avuksi. Saimme myös sähköä ruokailupisteeseen, kahvipisteisiin ja infoon. Kaupungilta löytyi myös kaksi puuvessaa vieraidemme käyttöön. Kiitos tästä kaupungille!
Lämmin kiitos myös kaikille tapahtumassa vierailleille!
Ensivuonna uusiin tuuliin!

Antonov An-2

Ja toinen mikä pännii, on se, että emme onnistuneet Antonovin kanssa. Saario suunnitteli tuloa viimeiseen asti ja minä etsin sponsoreita, sekä markkinoin koneen tuloa täällä. Koska kerholla on toinen kone Vaasassa, oli tarkoitus tulla sillä. Mut se ei ollutkaan ihan kunnossa. Helsingistä polttoaineet edestakaisin olisivat maksaneet yli 3000 euroa. Ei meillä järjestäjillä sen enempää kuin Lennuklubillakaan ollut niin isoa rahaa laittaa likoon. Säätkin oikuttelivat, eikä kenelläkään ollut varmaa tietoa siitä, että jäsenlentoja olis tullut tarpeeksi kattamaan siirtolentokulut. Ja vaikka olis innokkaita jäseniä ollutkin, lennätysten hinnat olisi pitänyt laittaa niin korkeiksi, että faneilla ei olis ehkä ollut riittävästi varaa lentää.
Olisi pitänyt olla matkustajia Malmilta asti, siten se olis onnistunut. Saario soitti vielä perjantai-iltana, että ei tää vaan onnistu. Maanantaina tapahtuman jälkeen hän soitti uudelleen, että aletaan suunnittelemaan jotakin ensi kesälle, jotta saadaan kone Pohjoiseen, kun ihmiset täällä niin siitä tykkäävät. Oli moni soittanut Saariolle itselleen, että miks keltainen kaksitaso ei olekaan täällä!
Se on parasta markkinointia se. Paljon tehokkaampaa kuin se, että minä kerta toisensa jälkeen soitan, että kyllä ne pohjoisen immeiset tykkää Antonovistakin, lennä tänne vaan. Sorvataan toimintamallia, jonka avulla varmasti me saamme koneen tänne, kun kerran lupaamme että se täällä on.

Gloster Gauntlet

On aika kurja olo siitä, että Gauntlet ei sittenkään tullut, vaikka kovasti yritettiin. Luvattiin polttoainesponsorointia ja saattokone lentämään vierelle Suomen halki. Lentäjä Jyrki Laukkanen katsoi kuitenkin viisaammaksi olla tuomatta maailman ainoaa Gloster Gauntlettia niissä säissä, mitkä silloin vallitsivat. Erittäin kovien tuulten takia ratkaisu oli viisas, mutta harmittava kaikkien niiden kohdalla, jotka olisivat halunneet harvinaisen koneen nähdä. Laukkanen kertoi, että häntä houkuteltiin myös Englantiin, Duxfordiin, missä lentävät toisen maailmansodan Spitfiret, Mustangit, Mitcellit ja Lancasterit Flying Legends-tapahtumassa. Englantilaiset eivät tosin olleet luvanneet polttoainetukea, eivätkä saattokonetta rinnalle...