Antonov An-2

Ja toinen mikä pännii, on se, että emme onnistuneet Antonovin kanssa. Saario suunnitteli tuloa viimeiseen asti ja minä etsin sponsoreita, sekä markkinoin koneen tuloa täällä. Koska kerholla on toinen kone Vaasassa, oli tarkoitus tulla sillä. Mut se ei ollutkaan ihan kunnossa. Helsingistä polttoaineet edestakaisin olisivat maksaneet yli 3000 euroa. Ei meillä järjestäjillä sen enempää kuin Lennuklubillakaan ollut niin isoa rahaa laittaa likoon. Säätkin oikuttelivat, eikä kenelläkään ollut varmaa tietoa siitä, että jäsenlentoja olis tullut tarpeeksi kattamaan siirtolentokulut. Ja vaikka olis innokkaita jäseniä ollutkin, lennätysten hinnat olisi pitänyt laittaa niin korkeiksi, että faneilla ei olis ehkä ollut riittävästi varaa lentää.
Olisi pitänyt olla matkustajia Malmilta asti, siten se olis onnistunut. Saario soitti vielä perjantai-iltana, että ei tää vaan onnistu. Maanantaina tapahtuman jälkeen hän soitti uudelleen, että aletaan suunnittelemaan jotakin ensi kesälle, jotta saadaan kone Pohjoiseen, kun ihmiset täällä niin siitä tykkäävät. Oli moni soittanut Saariolle itselleen, että miks keltainen kaksitaso ei olekaan täällä!
Se on parasta markkinointia se. Paljon tehokkaampaa kuin se, että minä kerta toisensa jälkeen soitan, että kyllä ne pohjoisen immeiset tykkää Antonovistakin, lennä tänne vaan. Sorvataan toimintamallia, jonka avulla varmasti me saamme koneen tänne, kun kerran lupaamme että se täällä on.